PH 5-4½ & PH 6½-6

Poul Henningsen suunnitteli 3-varjostinjärjestelmän vuosina 1925-1926. Ensimmäiset järjestelmää hyödyntävät valaisimet suunniteltiin näyttelyyn Pariisissa. Henningsen jatkoi työskentelyä Louis Poulsenilla aina kuolemaansa saakka vuonna 1967. Koko elämänsä ajan PH pyrki luomaan häikäisemätöntä valaistusta, suoraa valoa sinne missä sitä eniten tarvittiin sekä pehmeitä varjoja. Hän käytti valonlähteenä hehkulamppuja. 4-varjostinjärjestelmä julkaistiin vuonna 1931; sen tarkoitus oli luoda valaisin, joka voitiin asentaa korkealle ja joka tarjoaisi vaihtoehdon yleisesti käytetyille kattokruunuille. PH:n 4-varjostinjärjestelmän tarkoitus oli lisätä vaakasuuntaan lähtevää valoa, jotta seinät ja hyllyt saisivat paremman valaistuksen kuin 3-varjostinjärjestelmällä oli mahdollista. 4-varjostin järjestelmä poistettiin Louis Poulsenin vakiovalikoimasta 1940-luvulla, mutta kaksi tanskalaista arkkitehtiä – Sophus Frandsen ja Ebbe Christensen – toivat 1979 järjestelmän takaisin näyttelyä varten Kööpenhaminan Charlottenborgissa, vaikkakin entistä suuremmassa koossa: PH 6½/6. Ikuisen häikäisyongelman ratkaisemiseksi arkkitehdit päättivät lisätä järjestelmään pienen sinisen varjostimen. He lisäsivät myös uuden valkeaksi maalatun, himmeämmän pinnan saavuttaakseen tasaisemman ja miellyttävämmän valaistuksen, joka sopi erinomaisesti museoihin ja näyttelytiloihin tai yleisvalaistukseksi korkeakattoisiin huoneisiin. Pienempi versio, 5/4½, luotiin Århusin konserttisaliin vuonna 1984.